Punaisten muisto, aate ja perintö eivät himmene
27.1.2025

SKP:n Uudenmaan piirijärjestö teki kunniakäynnit luokkasodan alkamisen vuosipäivänä 27.1. Vantaan Hiekkaharjun punaisten muistomerkille sekä Tammisaaren punavankimuistomerkille. Luokkasodan alkamisesta tuli kuluneeksi 107 vuotta.
Piirin puheenjohtaja Jiri Mäntysalo piti Tammisaaressa puheen, joka on videoitu SKP:n Uudenmaan piirin somekanaviin. Lue puhe alta!
***
Hyvät toverit!
107 vuotta sitten käynnistyi sota, joka vei lähes 40 000 ihmisen hengen. Työväenluokan ristiriita valtaapitävän ja sortavan porvariston kanssa, taistelu leivästä ja elämän edellytyksistä sekä valkoisten suojeluskuntien väkivalta antoi sodalle luonteen yhteiskuntaluokkien välisten intressien sotana. Luokkasodan lopputulos merkitsi valitettavasti jatkoa ja juurtumista kapitalismille ja seuraavat vuosikymmenet fasismin nousukautta, jolloin vasemmistolainen toiminta ja vapaa demokraattinen järjestäytyminen ylipäätään haluttiin nujertaa. Myös näissä oloissa työväen vankka luottamus onnellisempien aikojen koittamiseen siivitti vasemmistolaista organisointia silloinkin, kun se oli erityisen vaikeaa ja jopa hengenvaarallista.
Kun kommunistien julkinen toiminta mahdollistui jatkosodan jälkeen, tarkoitti se alkua historiallisen merkittäville sosiaalisille panostuksille suomalaisessa yhteiskunnassa, joiden vuoksi maatamme kutsuttiin pitkään hyvinvointivaltioksi. Monet punaisten vaatimukset toteutuivat hyvinvoinnin ja demokraattisten ominaisuuksien rakennuksen vuosina. Historia osoittaa meille, kuinka suuresti aikojen eri vaiheissa tilanteet ja asetelmat muuttuvat, ja miltä se vaikuttaa työväenluokkaisen toiminnan kannalta. Leniniläisesti sanottuna: ”On vuosikymmeniä, jolloin ei tapahdu mitään ja sitten on viikkoja, jolloin tapahtuu vuosikymmeniä.”
Tulevaisuuden utopiat eivät onnistu ilman niitä konkreettisesti tässä ajassa edistäviä aktivisteja ja tukijoita. Siksi valintojen tekeminen lähtökohtaisesti ”pienemmän pahan” perusteella ei ole tulevaisuusteko vaan muutoksen aikaansaamisen jarruttamista.
Mitkään saavutetut oikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä tai itsellään säilyviä, mutta toisaalta nyt vielä kaukaisilta tuntuvat tavoitteet voivat olla toteutettavissa ripeämmin kuin luulemmekaan. Tarvitsemme muutokseen totta kai tekijöitä ja järjestäytynyttä toimintaa. Tulevaisuuden utopiat eivät onnistu ilman niitä konkreettisesti tässä ajassa edistäviä aktivisteja ja tukijoita. Siksi valintojen tekeminen lähtökohtaisesti ”pienemmän pahan” perusteella ei ole tulevaisuusteko vaan muutoksen aikaansaamisen jarruttamista.
Hyvät toverit!
Muistamme aina vuosittain 27. tammikuuta luokkasodassa murhattuja punaisia uhreja. Tämän muistomerkin paikalla on Suomen suurin joukkohauta. Tällä paikalla lepää noin 3200 toveria, joista yli 3040 on nimetty muistomerkin nimilaattoihin. He menehtyivät Tammisaaren vankileirillä, tämän Dragsvikin varuskunnan alueella, kesä-joulukuun aikana 1918 nälän ja tautien uuvuttamina. Vankileirin historia on synkkä muistutus siitä, miten porvaristo on käyttänyt mitä karmeimpia keinoja työläisiä vastaan.
Kaikkien Suomessa käytyjen sotien ja rauhan ajan kokemusten jälkeen ajattelisi, että päättäjien tärkeimpänä ajatuksena tänä päivänä olisi huolehtia, ettei sotaa enää koskaan syty. Toisin vaikuttaa olevan, kun vastuuttoman ylimitoitettua aseiden hankintaa ja Nato-yhteistyötä kiihdytetään, ja Suomi antaa käytännössä vapaat kädet Yhdysvaltojen joukoille maaperällämme DCA-sopimuksen mukaisten 15 sotilastukikohdan luovuttamisen myötä.
Kun turvallisuutta haetaan aseistusta lisäämällä ja liittoutumalla sotilaallisesti, on seurauksena turvallisuutta heikentävä kierre. Lisääntyvä asevarustelu ja sotilaallinen liittoutuminen lisää uhkakuvia ja turvattomuuden tunnetta rajojen molemmin puolin. Sotilaallista toimintakykyä lisätään. Lopulta tämä voi johtaa sodalla, jopa ydinaseilla uhkaamiseen. Kun epäluottamuksen, varustelun ja vastakkainasettelun kierre jatkuu, se voi johtaa aseelliseen yhteenottoon.
Asevarustelu kuluttaa aineellisia ja inhimillisiä voimavaroja, jotka pitäisi käyttää ympäristökriisin ratkaisemiseen ja ihmisten hyvinvointiin. Aseisiin käytettävät materiaalit ovat pois maapallon rajallisista malmeista ja muista materiaaleista. Sodissa, sotaharjoituksissa ja asevarustelussa syntyy valtavia kasvihuonepäästöjä ja ympäristötuhoja.
Koska ulko- ja turvallisuuspolitiikan itsenäisyys on luovutettu pois, ei Suomi kykene edes vastaamaan kunnolla Donald Trumpin imperialistisiin tavoitteisiin, jotka rikkovat räikeästi kansainvälistä oikeutta. Suomi tekee asekauppaa ja muutakin kauppaa palestiinalaisten kansanmurhasta syyllisen terroristivaltio Israelin kanssa, vaikka linjan tulisi olla selvä: Israel on pakotettava lopettamaan rikoksensa ja Palestiinan valtio on tunnustettava.
Toverit!
Militarismi ei ole siis ratkaisu yhteiskunnallisiin tai globaalisiin ongelmiin. Turvallisuus on paljon enemmän kuin sotilaallista voimaa – se on oikeudenmukaisia yhteiskuntarakenteita, toimivia turvaverkkoja ja mahdollisuuksia ihmisarvoista elämää.
Istuvaa Orpon ja Purran hallitusta kuvaillaan oikeistolaisimmaksi Suomen hallitukseksi sitten sotien. Hallitus on tehnyt ideologisia valintoja, joilla rahaa viedään julkisista palveluista, vähävaraisilta, työntekijöiltä ja pienyrittäjiltä ja annetaan sitä hyvätuloisille, yksityiselle terveysbisnekselle ja ylipaisuneeseen asevarustelun budjettiin. Hallituksen leikkausten takia ostovoima ja kansantalous on jumissa, ja oikeistohallitus ottaa runsaasti lisää velkaa.
Suomen kommunistinen puolue asettaa alue- ja kuntavaaleihin vaihtoehdon, joka vaatii perusterveydenhuoltoa maksuttomaksi, lähipalveluverkon uudelleenrakentamista, asumisoloja kuntoon ja asumisen hintaa alas, parempaa työaikaa ja työehtoja työntekijöille sekä ammattitaidon ja asiantuntemuksen kuuntelemista päätöksenteossa.
Myös hallituspolitiikkaa arvioiden, meillä kommunisteilla on tekemisen paikka huhtikuussa pidettävissä alue- ja kuntavaaleissa. Kriisissä ovat muun muassa sote-palvelut, pelastuspalvelut, koulutus ja varhaiskasvatus eivätkä hyvinvointialueet ja kunnat kykyne toimimaan siten kun pitäisi, koska rahoitus on riittämätön. Tämä on ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä ja rakenteellisilla muutoksilla yhteiskunnassa. Lähtökohtana julkisissa palveluissa on aina oltava ihmisten palveluntarve ja sen varmistaminen, että heillä on todellinen mahdollisuus käyttää tarvitsemiaan palveluita. Tämän on mentävä ohi budjettiraamien tai vuositason budjeteissa määriteltävien tulostavoitteiden. Hyvinvoinnilla ei saa olla hintalappua.
Suomen kommunistinen puolue asettaa alue- ja kuntavaaleihin vaihtoehdon, joka vaatii perusterveydenhuoltoa maksuttomaksi, lähipalveluverkon uudelleenrakentamista, asumisoloja kuntoon ja asumisen hintaa alas, parempaa työaikaa ja työehtoja työntekijöille sekä ammattitaidon ja asiantuntemuksen kuuntelemista päätöksenteossa. Lähi- ja työpaikkademokratialle on huutava tarve. Hyvinvointialueiden ja kuntien valtionrahoitus on saatava pysyvään kasvuun ja hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus, sisältäen myös pääomatulot. Alue- ja kuntapolitiikassakaan SKP ei tyydy voivotteluun tai laihoihin kompromisseihin vaan toimii asukkaiden edun mukaan.
Toimimme tavoitellenne eriarvoisuudesta vapaata maailmaa, jonka eteen toverimme 107 vuotta sitten taistelivat.
Kiitos!
