Luonnonystävällinen kuvataiteilija

28.8.2016

Lailahelena Lepistö on tuettelias kuvataiteilija.
Lailahelena Lepistö on tuettelias kuvataiteilija.

Kun mietimme sisältöä Uudenmaan Näköala-lehteen, ehdotin Lailahelena Lepistön haastattelua. Muistin hänen olleen viime kunnallisvaaleissa Espoossa SKP:n sitoutumattomana ehdokkaana. Lisäksi hän on kuvataiteilijana mielenkiintoinen.

Kauniina syyskuisena iltapäivänä istun Laila Lepistön kanssa Leppävaaran Sellon kirjaston vieressä olevassa kahvilassa. Aloitan haastattelun kysymällä, mistä päin Lappia hän on kotoisin.
 "Synnyin Helsingissä vuonna 1962. Koko ikäni olen asunut eteläisessä Suomessa. Asuinpaikkakuntiani ovat olleet: Helsinki, Turku, Tuusula, Porvoo ja viimeisimmät viisi vuotta Espoo." Vastasi Lepistö.

Halusin tietää, miten ja miksi hänestä tuli taiteilija, joten kysyin sitä.

 "Innostuin taiteesta jo lapsena. Koulussa minua ei kiinnostaneet muu opetus kuin luovat aineet, kuten kuvaamataito ja musiikki. Taide on minussa jonkinlainen syntymäominaisuus. Olen aina katsonut ja kokenut maailman esteettisestä näkökulmasta."

Olin kuullut, että Lepistö on taidoiltaan moninainen ja tehnyt kaikenlaista taiteen saralla

"Olen tehnyt työkseni koko elämäni lähinnä käden taitoja, kuten kalligrafiaa ja 'eko-ompelua'. Kalligrafia on mm. adressien, kunniakirjojen, kutsukorttien koristeellista kirjoittamista. Eko-ompelu on käytettyjen tekstiilien uudelleen 'tuunaamista'.”

Esimerkiksi käytetystä takista voidaan Lepistön mukaan tehdä vaikka käsilaukku ja myydä se. Hän on koko ikänsä aina piirtänyt, valokuvannut, kirjoittanut runoja, laulanut ja vaikka mitä.

 "Vuosi sitten valmistuin kuvataiteilijaksi Alfa Art -taidekoulusta. Jatkan opintojani yhä mm. tällä hetkellä käyn Repin-instituutin koulutusta. Olen myös liittynyt Espoo Art -taiteilijaseuraan."

 

Taiteilijan tyyli elää

 

Lailahelena Lepistö on uransa aikana kulkenut taiteilijana esittävästä abstraktimpaan, mutta etsii myös kokonaan uudenlaista suuntaa ja juuri omaa tapaa tehdä taidetta. Sellaista jota ei vielä ole olemassa muualla muuta kuin hänen sisällään.

”Etenen ehkä taiteessani vielä jonkinlaiseen shamanistiseen sekä "hoitavaan" suuntaan, kenties laulamisen keinoin, ehkä itkuvirsien. Haaveena olisi löytää työlleni ja toimintatavoilleni mahdollisimman autenttinen paikka perinnesaunoineeen, jossa voisi tehdä esimerkiksi visioideni mukaisia hoitoja. Ihminen kaipaa yksinkertaisten perusasioiden äärelle. Hiljaisuuteen ja rauhaan vain olla."

Tuosta voikin jo päätellä, että luonto on Lepistölle tärkeä sekä inspiraation lähteenä että muutenkin hyvinvoinnin. Lepistö vahvistaakin tämän oletuksen todeksi.

 "Luonto merkitsee kaikkea. Ilman sitä en kykene elämään. Ilman puita, ilman multaista maata jalkojen alla. Luonto merkitsee minulle ennen kaikkea kanssaeläjiä. Omaan shamanistisen ja  syväekologisen maailmankuvan. Kaikki luomakunnassa ovat samanarvoisia. Siinä ihminen ei ole ylitse minkään muun elollisen.”

Picasso oli Ranskan kommunistipuolueen jäsen, ja sinun poliittiset näkemyksesi ovat käsittääkseni  kutakuinkin saman suuntaiset. Onko niin, että moni taiteilija on esteetikko, joka kaipaa myös taiteen ulkopuolisissa asioissa kauneutta esimerkiksi asioiden sisäistä kauneutta?

"Olet asian ytimessä, mutta voin puhua vain omasta puolestani. Ihmisenä haen aina kauneutta ja totuutta. Vaikka sitten tunkiolta. Olen esteetikko luita ja ytimiä myöten.”

Lailahelena Lepistö ei tyydy pelkkään taiteeseen. Hän on osallistunut ahkerasti mielenosoituksiin NATO:a ja TTIP-sopimusta vastaan sekä joukkovoimamielenosoituksiin. Espoossa hän on osallistunut Aikapankki-idean kehittelyyn. Sen tarkoituksena on luoda ilman rahaa toimiva menetelmä ihmisten hyvinvoinnin ja elämisen edellytyksien parantamiseksi. Hän haaveilee myös siitä, että taiteilijat päästettäisiin jonain päivänä parantamaan Espoon julkisten tilojen viihtyvyyttä.

Lepistö on osallistunut lukuisiin taiteen yhteisnäyttelyihin eri puolella Suomea. Viimeksi Kerimäellä. Tänä vuonna hänellä on ollut näyttely Espoossa ja kaksi Helsingissä.

"Elämäntarkoituksemme tuskin on syntyminen tänne kuluttajiksi, vaan enemmänkin Elämän Suojelijoiksi."

Tähän virkkeeseen voidaan kiteyttää espoolaisen kuvataiteilijan Laila Helena Lepistön maailmankatsomus.
 

Heikki Kurttila