Riittävätkö resurssit Uudenmaan hyvinvointialueilla?

Helsingin Sanomien (28.11.) haastattelema Päijät-Hämeen hyvinvointialueen johtaja Petri Virolainen sanoo suoraan, että Päijät-Hämeessä tullaan karsimaan sosiaali- ja terveyspalveluita. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Sote-palvelut ovat kaikilta osin tukossa. Haastattelussa Virolainen pitää täysin selvänä asiana sitä, että tavalla tai toisella nykyisenkaltaisia palveluja tullaan vähentämään.

Ennen viime tammikuun aluevaaleja liki kaikki valtaapitävät puolueet valehtelivat kansalle päin naamaa: puhuttiin sote-palvelujen parantamisesta, vaikka lisäresursseja ei samaan aikaan luvattu – päin vastoin, hyvinvointialueuudistuksella tavoiteltiin merkittäviä säästöjä (lue: leikkauksia).

Pääministeri Sanna Marin on kertonut, että SDP haluaa lisärahoitusta sote-palveluihin 700 miljoonaa, jotta hyvinvointialueet suoriutuvat velvoitteistaan. Tämän on valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) tyrmännyt ja vedonnut valtion ylivelkaantumiseen.

Resursseja on pakostakin tulossa jonkin verran lisää, mutta koska velkapelko koskee kaikkea muuta julkisen sektorin rahankäyttöä kuin asevarustelua, summa tuskin on riittävä.

SKP:n Uudenmaan piirin työvaliokunta haluaa kysyä Uudenmaan hyvinvointialueiden johtajilta – Itä-Uudenmaan Camilla Söderströmiltä, Keski-Uudenmaan Mikko Komulaiselta, Länsi-Uudenmaan Sanni Svahnilta ja Vantaa-Keravan Timo Aronkydöltä – mikä on tilanne Uudenmaan osalta.

• Riittävätkö hyvinvointialueiden resurssit nykyisiin palveluihin?
• Pystytäänkö lakisääteinen hoitajamitoitus järjestämään kaikilla Uudenmaan hyvinvointialueilla?
• Miten siirtymävaiheessa turvataan asukkaiden oikeudet sote-palveluihin?
• Mistä palveluista leikataan, mikäli resurssit eivät riitä?

Uudenmaan asukkaat tarvitsevat ensi vuoden eduskuntavaalien alla rehellistä tietoa siitä, missä sote-palvelujen järjestämisessä mennään. Tiedossa on jo, että ainakin Keski-Uudellamaalla on suunnitelmat terveyspalvelujen supistamiseksi.

Me emme kaipaa populistipoliitikkojen turhia lupauksia vaan faktoihin perustuvan tilannekuvauksen siitä, mihin olemme ensi vuonna menossa.