Samassa kamppailussa, uudessa ajassa – Jiri Mäntysalon luokkasodan muistamisen puhe Tammisaaressa 2026

Hyvät toverit! 

“Ken vapauden eestä kaiken antoi 
maanpetturina täällä murhataan.” 

Näin lausui Elvi Sinervo – yksi maamme suurimmista runoilijoista – runossaan Teloitetut. 108 vuotta sitten Suomessa käynnistyi sota, joka vei lähes 40 000 ihmisen hengen. Työväenluokan ristiriita valtaapitävän ja sortavan porvariston kanssa, taistelu leivästä ja elämän edellytyksistä sekä valkoisten suojeluskuntien väkivalta antoivat sodalle luonteen yhteiskuntaluokkien välisten intressien sotana. Tämän luokkaluonteen takia kutsumme tuota sotaa luokkasodaksi.  

Elvi Sinervon runo kuvastaa sitä, kuinka historiankirjoitusta, asenteita ja mielikuvia hallitsevat ne, joilla on hegemonia eli määräävä asema yhteiskunnan normeissa, ja jotka usein hallitsevat tiedonvälitystä. Informaatiosotaa ja taistelua oman viestin näkyvyydestä on käynnissä päivittäin erityisesti sosiaalisessa mediassa. 

Luokkasodan lopputulos merkitsi valitettavasti jatkoa ja juurtumista kapitalismille, ja seuraavat vuosikymmenet toivat mukanaan fasismin nousukauden, jolloin vasemmistolainen toiminta ja vapaa demokraattinen järjestäytyminen haluttiin nujertaa. 

Jo perustaessaan laittomaksi julistettu Suomen kommunistinen puolue joutui toimimaan maan alla lokakuuhun 1944 saakka. Myös maanalaisissa oloissa työväen vankka luottamus onnellisempien aikojen koittamiseen siivitti vasemmistolaista organisointia, vaikka se vaati äärimmäistä suunnittelua ja varovaisuutta jopa oman hengen uhalla. Tämä historia on nykyäänkin muistutus siitä, että mikään oikeus ei ole syntynyt ilman kamppailua eikä mikään saavutettu ole pysyvää ilman jatkuvaa liikettä eteenpäin. Porvaristo on valmis turvautumaan kaikista kammottavimpiinkin keinoihin omien asemiensa ja nykyisen järjestelmän säilyttämiseksi. 

Toverit! 

Historia on monesti näyttänyt kulkevan eräänlaista aaltoliikettä. Nyt elämme äärimmäisen vakavia aikoja, kun kansainvälistä oikeutta moukaroidaan palasiksi maailman suurimpien terroristien Yhdysvaltojen ja Israelin toimesta. Tässä ajassa uutta on se, kuinka Yhdysvallat ja Israel eivät edes enää pyri piilottamaan todellisia tarkoitusperiään vaan toteavat ne suoraan. Yhdysvaltojen tavoitteena on luonnonvarojen hallinta ja kansojen itsemääräämisoikeuden torjuminen, Israelilla palestiinalaisten hävittäminen ja Palestiinan valtion muodostumisen estäminen. Kansainvälinen oikeus ei ole kyennyt suojaamaan pienempiä kansoja ja maita vahvempien sorrolta ja väkivallalta. Kansainvälisen oikeuden heikon tilan turvin Yhdysvaltojen ja Israelin ei tarvitse enää edes juurikaan selitellä toimintaansa sen puitteissa.  

Tuon kaksikon ohella vastuuseen tulee nostaa myös Marokko, joka jatkaa vuonna 1976 alkanutta laitonta miehitystä ja luonnonvarojen riistoa Länsi-Saharassa ja estää kansanäänestyksen järjestämisen Länsi-Saharan itsenäistymisestä. Itsenäiseksi julistautunut Länsi-Saharan demokraattinen arabitasavalta täyttää 27. helmikuuta 50 vuotta. 

Toverit! 

Kuten sanottua, mitkään saavutetut oikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Toisaalta nyt vielä kaukaisilta tuntuvat tavoitteet voivat olla toteutettavissa nopeammin kuin osaamme kuvitellakaan. Esimerkin voimme ottaa teknologisesta kehityksestä ja sen vauhdista. Tekoälystä on muotoutunut uusi tuotantovoima.  

Tekoäly on marxilaisesti katsoen kiinnostava ilmiö. Siinä on monia yhtäläisyyksiä entisaikojen suuren keksinnön kehruukoneen kanssa. Kuten tekoälyä kohtaan, myös kehruukoneita vastaan kohdistui hyökkäyksiä ja pelkoja työläisten toimesta. Karl Marx korosti, kuinka vihollinen ei ole kone vaan se, millaiset tuotantosuhteet kapitalismissa vallitsevat eli kuka hallitsee konetta ja hyötyy siitä. Tätä Marxin analyysia on syytä soveltaa nytkin.  

Kapitalismissa voittaja ei ole työläinen vaan omistava luokka. Oikein ohjattuna tekoäly voi vapauttaa työväenluokkaa monesta kuormittavasta työstä, auttaa saavuttamaan työajan lyhentämisen tavoitteen ja parantaa työturvallisuutta. Väärissä käsissä se taas voi merkitä irtisanomisia, entisestään kiristynyttä työtahtia ja palkkojen polkemista. 

Siksi teknologinen kehitys ilman poliittista kamppailua ei vapauta ketään. Vain järjestäytynyt työväenliike, ay-toiminta ja radikaali vasemmisto voivat varmistaa, että tekoälyn tuottama hyöty kuuluu työväenluokalle eikä jo valmiiksi rikkaille osakkeenomistajille ja datajäteille.  

Hyvät toverit! 

Muistamme tänään luokkasodassa murhattuja punaisia uhreja. Tämän muistomerkin paikalla on Suomen suurin joukkohauta. Täällä lepää noin 3200 toveria, joista yli 3040 on nimetty muistomerkin nimilaattoihin. He menehtyivät Tammisaaren vankileirillä, tällä Dragsvikin varuskunnan alueella, kesä–joulukuun aikana 1918 nälän ja tautien uuvuttamina. 

Tämän jälkeen Tammisaaren leirille vangittiin kommunisteja poliittisista syistä ja porvaristo jatkoi raa’an väkivallan ja kidutuksen harjoittamista toisinajattelijoita kohtaan. Vankileiriä käytettiin vielä talvisodan aikana kommunistien ja sodanvastustajien säilöönottoon, kunnes se suljettiin vuonna 1940 ja alue otettiin Puolustusvoimien varuskuntakäyttöön. 

Tiedämme hyvin, kuinka porvaristo lyöttäytyi fasistien kanssa yhteen sortaessaan työläisiä ja haikaillessaan suur-Suomea. Jatkosodan retki natsi-Saksan kanssa päättyi tappioon ja porvaristo joutui julkisesti sanoutumaan irti fasismista.  

Tätä historiaa vasten ei yllätä, kuinka Suomi seisoo tänäkin päivänä historian väärällä puolella. Oli sitten kyse kykenemättömyydestä toimia Gazan kansanmurhaa vastaan, rohkeuden puutteesta tuomita Yhdysvaltojen pommituksia, tappoja ja sieppauksia Venezuelassa tai ylipäätään suomettumisesta Yhdysvaltoihin päin. 

Suomen asevarustelua on kasvatettu ennennäkemättömällä vauhdilla ja Nato-yhteistyötä jatketaan, vaikka Nato on juuri osoittautunut kykenemättömäksi suojaamaan Grönlantia ja Tanskaa Yhdysvaltojen painostukselta. Naton pääsihteeri toimii kuin Trumpin faniklubin johtaja. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tietoinen keskittäminen yhden kortin varaan, luottaen Yhdysvaltoihin, oli maamme historian suurimpia virheitä. Suomi on DCA-sopimuksen myötä luovuttanut Yhdysvalloille 15 sotilastukikohtaa, joissa on tiloja, joihin Suomella ei ole edes pääsyä. Yksi tukikohdista on tässä vieressä, Dragsvikin varuskunnassa. 

Toverit! 

Voimakas sotilaallinen varustautuminen kaikkien muiden yhteiskunnan sektoreiden kustannuksella ei ole ratkaisu yhteiskunnallisiin eikä globaaleihin ongelmiin. Suomettuminen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan itsenäisyyden pois luovuttaminen ei myöskään ole ainoa vaihtoehto toimia.  

Voimme myös laajentaa näkökulmaamme turvallisuudesta. Rauha ja turvallisuus merkitsevät oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa jokaisen perustoimeentulo, asuminen, koulutus ja terveydenhoito on taattu ja jossa ihmiset voivat vaikuttaa itseään ja koko yhteiskuntaa koskeviin päätöksiin. Tällaisessa yhteiskunnassa naapureihin kohdistuvan vihanpidon, sotavalmistelujen ja sotimisen ilmapiiri ei menesty. 

Orpon–Purran hallitus on oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun. Tulos on ollut sen mukainen. Suomessa on EU:n heikoin työllisyys, leikkaukset pudottavat yli 30 000 lasta köyhyysrajan alle ja perustoimeentulotuen menot kasvoivat viime vuonna 21 prosenttia, talous on ajettu taantumaan ja velanotto nousee ennätyslukemiin. 

Oleellisinta on tietää, että hallituksen politiikan tulokset ovat tietoisia. Orpon–Purran politiikka perustuu ideologisiin valintoihin, joissa rahaa siirretään pois julkisista palveluista, työntekijöiltä ja vähävaraisilta, ja jaetaan hyvätuloisille, yksityiselle terveysbisnekselle ja paisuvalle asevarustelulle. Työttömyyden kasvulla, ay-liikkeen rajoittamisella ja työelämäheikennyksillä pyritään polkemaan palkkakehitystä ja työntekijöiden joukkovoimaa. Leikkauspolitiikka on ajanut ostovoiman ja kansantalouden umpikujaan, samalla kun porvarihallitus velkaannuttaa Suomea enemmän kuin yksikään muu edellinen hallitus. 

Katse ei kuitenkaan saa jäädä vain hallitukseen. Vuonna 2027 käydään eduskuntavaalit, joihin on valmistauduttava määrätietoisesti. Mutta meidän on sanottava rehellisesti: yksikään eduskuntavaali ei yksin toteuta yhteiskunnallista muutosta, ellei sen tueksi rakenneta vahvaa, radikaalia ja järjestäytynyttä painetta eduskunnan ulkopuolelta. 

Ilman lakkoja, liikkeitä, kansalaisaktiivisuutta ja työväenluokan omaa poliittista voimaa parlamentaarinen järjestelmä sulauttaa vaatimukset osaksi hallittavaa järjestelmää.  

Siksi Suomen kommunistinen puolue rakentaa vaihtoehtoa, joka yhdistää vaalityön ja liikkeen, arjen kamppailut ja pitkän aikavälin vision. Me vaadimme maksutonta perusterveydenhuoltoa, lähipalveluiden palauttamista, vuokrakattoa, parempaa työaikaa, kunnon palkkoja, 1500 euron perusturvaa, tekoälyn demokraattista ohjausta sekä todellista vaikutusvaltaa asukkaille ja työntekijöille. Hyvinvoinnilla ei saa olla hintalappua. 

Toverit, me toimimme tavoitellen maailmaa, joka on vapaa sodasta, riistosta ja eriarvoisuudesta – maailmaa, jonka puolesta toverimme taistelivat täällä 108 vuotta sitten. Tämä velvoite ei ole keventynyt ajan myötä. Päinvastoin. 

Kiitos.