Lohjan palvelut testissä

28.10.2016


Lohjalainen Aatu Sorvari sairastui vakavasti keväällä. Sen jälkeen suomalainen terveydenhuolto on näyttänyt hänelle sekä hyvät että huonot puolensa. Toisaalta parhaimmillaan hoito on ollut erittäin asiantuntevaa ja hyvää, mutta välillä hän on törmännyt myös ongelmiin.

 

”Sen ainakin huomasin, että Lohjalla on terveydenhuollossa jo nyt isoja ruuhkia ja jos resursseja tästä vielä leikataan, niin tilanne vain huononee. Pahimmillaan jouduin jonottamaan terveyskeskuksen päivystyksessä 10 tuntia päästäkseni hoitoon. Se on ihan liikaa.” Muistelee Sorvari.

Nykyään ei ole enää itsestään selvyys, että saa parasta mahdollista palvelua.
”Potilaan pitäisi itse olla tilanteensa asiantuntija ja tietää asiat paremmin kuin lääkäri ja osata kysyä kaikki oikein. Jos ei osaa, niin saattaa jäädä paitsi tarvitsemaansa hoitoa.”

Kaiken kaikkiaan Sorvari on kuitenkin ollut tyytyväinen saamaansa hoitoon. Ainoastaan jatkuvan tehostamisen tuoma kiire puskee välillä läpi.

”Hoitajilla on tosi pienet palkat työn vaativuuteen nähden ja kiire lisää stressiä, joka sitten välillä purkautuu myös asiakkaisiin. Niin ei tietenkään kuuluisi olla.” Samoin sairaalan arjessa on välillä liikaakin ohjelmaa siihen nähden, mikä on sairaiden ihmisten jaksamisen raja.

 

Työllistetyn arki

 

Ennen sairastumista Sorvari oli tukityöllistettynä hoiva-alalla. Hän näki tavallaan potilaan osaa toiselta puolelta. Kaikkein eniten häneen vaikutti kuitenkin työllistettyjen kohtelu. Työtehtävät olivat samoja, mutta asenteet aivan erilaiset.

”Vaikka tukityöllistettynä saa vain 9 euron päiväkorvauksen työttömyysturvan päälle, oli työnantaja silti yleensä vaatimassa täysiä työpäiviä. Virallisesti olisi pitänyt tehdä 4-6 tuntia päivässä, mutta käytännössä odotettiin täysien päivien tekemistä”, kertoo Sorvari.

”Ylitöitäkään ei virallisesti ollut ollenkaan, mutta se ei estänyt niitä teettämästä. Tuntui myös, että epäiltiin laiskuudesta, jollei ollut koko ajan jotain puuhaamassa. Se oli ikävää ja painostavaa.”

Sorvarin mielestä työnantajan olisi pitänyt ottaa vastuuta myös työllistettyjen hyvinvoinnista.

”Olisi pitänyt esimerkiksi ottaa tiukka linja, ettei niitä ylitöitä teetetä. Esimerkiksi kun tuli muutto, niin odotettiin pitkää päivää työllistetyiltäkin.”

 

Turhaa pallottelua

 

Eräs ikävä kokemus oli sekin kun Sorvari alkoi epäillä sairastuneensa ja pyrki lääkäriin. ”Työterveyslääkärille ei olisi työpaikalla annettu mennä, koska olin vain tukityöllistettynä. Kaupungin terveysasemalla ei taas otettu oikein todesta. Lopulta työterveyden puolelta sanottiin, että sinne minun tietenkin kuuluu olla yhteydessä.”

Sorvari on summannut kokemuksiaan yhteen ja luonut selkeän kuvan siitä, mikä on lohjalaisessa terveydenhuollossa pielessä ja miten sitä pitäisi parantaa.

”Kotihoidossa on nykyään paljon ihmisiä, koska sinne laitetaan todella nopeasti sairaalasta kun vain kunto kestää. Ennen potilaille oli enemmän aikaa, nykyään vain 8 minuuttia käyntiä kohti. Sinne tarvittaisiin lisää hoitajia, koska nyt ei esimerkiksi kotiaskareissa auttamiseen ole yhtään aikaa.” Sorvari tietää kokemuksesta miten kalliiksi tulee kun sairas joutuu erikseen hankkimaan palveluita, kuten kaupassa käyntiä tai siivousta. Köyhälle se on todella iso raha.

Miten sitten päästäisiin lisäämään resursseja? ”Minusta pitäisi ensinnäkin purkaa Lohjan nykyisiä hyväveli-verkostoja ja etsiä uusia tekijöitä. Samoin pitäisi sote-soppien sijaan yrittää löytää aitoa alueellista yhteistyötä, jossa huomioitaisiin lohjalaisten tarpeet ja se, miten ja missä he palveluita tarvitsevat.”