Koneen osa nimeltä kuljettaja

28.10.2016

Sippo Kähmi markkina tunnelmissa.
Sippo Kähmi markkina tunnelmissa.

Tapaan sipoolaisen linja-autokuljettajan Ossi Kähmin aamuruuhkaisen Rautatientorin tungoksessa. Bussia ei saa varsinaiselle lähtöpaikalle heti vaan on kierrettävä vielä kierros lähikorttelissa. Kuin ihmeen kautta parkkipaikka löytyy ja alkaa 12 minuutin tauko.

Hän kertoo opetelleensa 1991 paluumuuttajana uuden ammatin, koska entiselle osaamiselle ei ollut suoranaista käyttöä.

– Työvuoro alkaa aamulla niin aikaisin, ettei muuta kulkuneuvoa ole kuin oma auto. Parasta aikaa ajella kun tiellä ei ole vielä muuta liikennettä. Villieläimiä tapaa tuon tuosta. Olenpa nähnyt villisiankin juoksevan tien yli. Työpäivä vaihtelee neljän ja kymmenen tunnin välillä. Elpymisaikaa jää työvuorojen väliin kun oikein alkaa mennä muuten pitkäksi.

Nykyisin jokaisessa firmassa on kuljettajia jo kymmenistä eri maista.

– Muutamilla varikoilla taitaa olla yli puolet muita kuin suomalaisia. Virolaisia on eniten kaikissa yhtiöissä, Kiinasta ja Intiasta, mutta varsinkin itäisen Euroopan kaikista maista. Työasiat hoituvat monella kielellä. Ammattiliiton tiedotusta on eri kielillä ja myös esimerkiksi vikailmoituksen voi varikollamme helposti tehdä vironkielisellä lomakkeella.

Ossi Kähmin mukaan ammattiosastoihin kuuluminen on hieman ristikkäistä, koska kilpailuttaminen on heitellyt ihmisiä firmasta ja varikosta toiseen.

– Samallakin varikolla kuulutaan kahteen eri liittoon, AKT:hen ja JHL:ään. Tämä yhteisen työehtosopimuksen saaminen meidän alalla tuntuu olevan ikuisuuskysymys. Kummatkin liitot pitävät omaa sopimustaan parempana.

 

 Moniselitteinen kilpailutus

 

 Kilpailuttamisen hyödyt ja haitat eivät ole yksiselitteisiä.

– Varmasti kilpailusta on hyötyäkin. Alun virheistä on opittu. Ympäristöä ja energiaa säästäviä ehtoja pyritään ottamaan kilpailusääntöihin mukaan.

Ossin mukaan ensimmäisessä vaiheessa yrityksiä meni konkurssiin tai osa siirtyi muille toimialoille. Kalusto oli huipputasoa kilpailutetuissa kohteissa, vanhat romut joutuivat vielä kilpailuttamattomille linjoille.

– Kireät tarjoukset tuottivat rahoituskriisin kaikille toimijoille, mikä osaltaan kiihdytti omistajavaihdoksia. Vantaa ja Espoo myivät omistamansa yhtiöt jo ennen kilpailuttamista ruotsalaisille. Kumpikin yhtiö joutui monien välivaiheiden kautta ylikansallisten sijoitusyhtiöiden omistukseen. Helsingin kaupungin liikennelaitoksen autoliikenne ja Suomen Turistiauto Oy organisoitiin uudelleen osakeyhtiöksi. Kilpailuttaminen ja yrityskaupat ovat sekoittaneet jokaisen liikennöijän ulkoisen olemuksen. Se hämmentää asiakkaita.

Epävarmuus työpaikasta taas hämmentää työntekijää.

– Kilpailutuksen alkuvaiheessa erinäisiä palkanlisiä poistettiin. Työtaisteluilla on saavutettu työsuhdeturva, sopimus, jonka mukaan liikennettä voittanut yhtiö ensisijaisesti palkkaa hävinneestä yhtiöstä vapautuvia. Työn osa-aikaistaminen torjuttiin myös monivaiheisella taistelulla.

 

 Malttia kuskin kanssa

 

 Ossi Kähmi muistuttaa, että kuljettajan tehtävä on vastata turvallisuudesta, elellä sääntöjen mukaan.

– Ei ole yksinkertaisesti viisasta kovin monisanaiseen jutteluun ryhtyä matkustajien kanssa. Ennen oli rahastaja, joka ehti hoitaa järjestyksen pidon ja sosiaalisenkin puolen.

Ossin mielestä välitön suhde koetaan liian tärkeäksi yleisön kommenteissa.

– Koko päivä on pilalla, jos kuljettaja ei vastaa tervehdykseen. Matkustaja odottaa välittömästi vastauksen mihin tahansa liikennöintiin liittyvään kysymykseen. Kysymykset ovat usein liian ylimalkaisia: ”Meneeks tää sinne?”. Kaikki eivät myöskään osaa sanoa minkälaisen lipun tarvitsevat. Tavallista on, että asiakas panee setelin pöydälle puhumatta mitään. Ja jos varovasti yritän kysellä mitä saisi olla, se koetaan vinoiluksi.

Onneksi kuljettaja koetaan koneen osaksi vain osittain.

– Yhä enemmän yrityksen johto ymmärtää, että ihminen ei aina vastaa kaikkia sille asetettuja odotuksia. Matkustajat eivät arvaa, että työaluetta on koko pääkaupunkiseutu. Automaattisia vastauksia odotetaan asiakkaan lähipiiristä. Ainakin hetken miettimisaikaa voisi suoda useimmissa tilanteissa, toivoo Ossi Kähmi.